Kolmas Kosmos kutsuu

Kappas, sehän on taas kosmisin aika vuodesta! Kosmos Festival 2018 pärähtää käyntiin tämän viikon perjantaina ja minulle on suotu jo kolmannen kerran kunnia taltioida tätä upeaa tapahtumaa. Kosmosviikon kunniaksi ajattelin rikkoa hiljaiselon täällä blogissani ja jakaa teille menneiden vuosien parhainta kuvasatoa! Niin ja tietysti myös itsekin fiilistellä noita uskomattoman ihania hetkiä <3

Siinä oli Kosmos Festival 2016 kuvia sekalaisessa järjestyksessä. Tosin tuosta vesileimasta tunnistaa vuoden 2016 kuvat, koska seuraavana vuonna olin jo luopunut vesileiman käytöstä kokonaan. Tosin sekin on nähtävästi osasta tuon vuoden kuvia unohtunut. Näitä kuvia on kyllä tosi vaikea valita, koska molemmilta vuosilta muistikortille on tallentunut niin kattava määrä helmiä. Ei muuta kuin seuraavaksi viime vuoden kuvien kimppuun!

Tänä vuonna onkin sitten hyvin jännät paikat. Menin ja myin hääkeikan jo viime vuoden puolella lauantaille 7.7.2018 ennen kuin Kosmoksen ajankohta oli varmistunut. Tämä likka hilpaisee siis festareilta häihin välissä ja jättää kolleegat vastuuseen lauantaipäivän festarikuvista. Onni onnettomuudessa, että häät ovat Lahdessa - aivan naapurissa siis! Saan myös loistavan assarin ja kakkoskuvaajan avukseni, ei siis hätää.

Viikonlopusta on silti tulossa äärimmäisen rankka, ehkä jopa koko urani rankin. Luotan silti siihen, että kun vain muistaa välissä lepäillä eikä stressaa liikoja, niin hyvin se menee. Itseasiassa olen jo aika täpinöissä sekä festareista että hääkuvauksesta, enkä ollenkaan kauhuissani rankasta koitoksesta. Päätin, että jään mestoille telttailemaan varmaankin maanantaille asti, että jaksan ajaa sieltä vielä poiskin. 

Nähdään siis Kosmoksessa kosmonautit! Mitä hauskempaa pidätte, sitä parempia kuvia tulee! Can't wait! <3 

Hääkuvauspaketit 2018

Hääkuvien toimittaminen muistitikulla taitaa olla meidän ammattihääkuvaajien keskuudessa hyvinkin yleinen tapa, jonka otin itse virallisesti vakituiseen käyttöön vasta tänä vuonna. Koska en löytänyt mieleisiäni muistitikkurasioita, päätin tehdä ne itse. Askartelinkin alkuvuodesta muutamia demokappaleita, mutta aika pian huomasin että mitkään elekrtoniikkapuljut eivät myy enää niitä pieniä sieviä metallisia muistitikkuja, mitä vielä viime kesänä ostin muutamille hääasiakkailleni. Nimittäin nuo ensimmäisellä askartelukerralla näperretyt demorasiat olivatkin liian pieniä muistitikuille, jotka päädyin ostamaan. 

Toimitin viime vuonna vielä kuvat pelkällä muistitikulla, mutta pieni asiakaspalvelija minussa koki, että haluan antaa kokonaisvaltaisempaa palvelua ja että ihanat asiakkaani totisesti ansaitsevat kauniimman paketin, kuin paperipussissa toimitetun muistitikun. 

Suunnilleen tältä näyttää vuoden 2018 hääkuvalahjani, joka toimitetaan nettigallerian valmistuttua kaikille yli 8h kuvauspaketin tilanneille hääasiakkailleni. Löysin aivan täydellisen kokoiset puiset rasiat alunperin Sinellistä jo vuoden vaihteessa kun kävin haalimassa demopaketin tarvikkeita ja nyt vihdoin niitä oli saapunut uusi erä! Hamstrasin heti useamman kerralla, koska vuodenvaihteessa heillä oli näitä vain yksi jäljellä. Mahtavatkohan muutkin kuvaajat tehdä vastaavia rasioita vai mihinköhän näitä yleensä käytetään?

Koska kuvasin helmikuussa kahdet ihanat häät, niin tällä kertaa tulikin tuplahomma. Tässä oli vasta ensimmäisen paketin osia Petralle ja Valtterille.

Paulan ja Villen häistä olisi tarkoitus tehdä oma postauksensa vielä tällä viikolla, elikkäs stay tuned! Heidän(kin) kuvista tuli aivan mielettömän upeita! Paketeissa lähtee toki mukana myös fine art -printtejä häiden kohokohdista. Ihanaa kun on oma laadukas tulostin, joka tekee upeaa printtijälkeä. Käytän näihin kuviin tietysti sitä laadukkainta ja kalleinta valokuvapaperia, mitä rahalla saa. Vain parasta asiakkailleni!

Hauska sattuma, että molempien parien etunimien kirjaimet alkoivat samoilla kirjaimilla. Blingimpi paketti sopi jotenkin tälle pariskunnalle paremmin. Morsiamella oli näyttävät bling bling -korvakorut ja niihin sopiva säihkyvä käsilaukku. Ei tarvinnut kauaa arpoa, kumpi rasia menee kummalle, vaikka vielä valmistusvaiheessa en ollutkaan lopullista päätöstäni tehnyt.

Tuotekuvaus ei sovi parhaiten kärsimättömälle ja tänään sattui olemaan sellainen päivä. Oli jotenkin tosi vaikeaa löytää hyvät kuvakulmat ja juuri oikeanlaiset rekvisiitat. Päädyin sitten käyttämään molempien rasioiden esittelyssä samoja elementtejä, sillä luonnonvalo alkoi kuvauksen puolessa välissä jo hiipumaan. Nuo sulat ovat muuten aitoja neitokakadun sulkia, jotka sain eräältä papukaijan omistajalta lahjoituksena entisessä elämässäni, kun loin vielä uraa korutaiteilijana.

Jos kiinnostaa, mitä kaikenlaisia koruhommia olen tehnyt vuosien 2009-2013 välillä ennen olkapääni vammautumista, käy ihmeessä kurkkimassa tuotoksiani vanhassa blogissani., joka edelleen löytyy internetin syövereistä. Aina välillä käyn itsekin haikeana selailemassa tuota mennyttä elämääni blogin kautta ja vähän tulee ikävä noita hommia. Ei tosin niin paljon kun muistan taas, että olkapääni ei kestäisi jatkuvaa pihdeillä pyörittelyä ja vääntämistä enää ollenkaan. Silti olen säilyttänyt suurimman osan vuosien saatossa kerrytetystä helmikokoelmastani, joka on ison vitriinikaapin kokoinen. Onneksi löysin elämälleni uuden tarkoituksen valokuvauksesta ja toivon että tämä huuma kestää - niin kauan kuin kamera pysyy kädessä.

Petra & Valtteri - 10022018

Sain vihdoin muutama päivä sitten valmiiksi Petran ja Valtterin hääkuvat, joista muutaman ajattelin esitellä täällä bloginkin puolella tuon oman Hääkuvaus -sivulla möllöttävän gallerian lisäksi. Ihan jo senkin vuoksi, että kyseessä oli ensimmäiset talvihääni ja aivan iki-ihanat häät ne olivatkin!

Petran ja Valtterin häitä vietettiin sydäntalvella 10.2.2018 Suomenlinnassa. Palaveerasimme noin kuukautta ennen pariskunnan kanssa pääkallopaikalla Suokissa ja kävimme samalla kertaa myös tsekkailemassa kuvauspaikkoja ja mikä tärkeintä - tutustuimme toisiimme! Minulle tuli jo palaverissa hyvä fiilis tästä pariskunnasta - meillä synkkasi saman tien ja tuli sellainen tunne, että olen juuri oikea kuvaajavalinta heille. Samoja ajatuksia tuli myös pariskunnan suunnalta myöhemmin sähköpostiviestien välityksellä, täydellistä!

First Look -kuvien ottamista suosittelen pariskunnalle aina, jos se vain aikataulullisesti on mahdollista. First Lookilla tarkoitetaan sitä tunteikasta hetkeä jonka valokuvaaja ikuistaa, kun morsian ja sulhanen näkevät toisensa hääpäivänä ensimmäisen kerran. Rakastan tätä hetkeä ja sen kuvaamista itse yli kaiken, sillä kuviin tallentuu herkkiä ja aitoja tunteita, hyvin usein myös onnenkyyneleitä. 

Koska talvi asettaa aina omat erityiset kuvaushaasteensa, olin tehnyt tarkan kuvaussuunnitelman, jossa jakaisin potrettikuvauksen kolmeen osaan: ulkona, sisällä ja lopuksi vielä ulkona. Päätin aloittaa kuvauksen juhlatilan läheisyydessä sijaitsevasta luolastosta tällä salamavalaisulla, jossa päävalo on sijoitettu suoraan parin taakse noin parin metrin päähän ja ikkunoista saatiin hieman luonnonvaloa tuohon etualalle, jotta pari ei olisi ihan pelkkä siluetti. 

Luolassa oli tuulensuojasta huolimatta turkasen kylmä, joten heti kun sain salamasta juuri oikean tehon päälle, emme aikailleet kuvien otossa kovin pitkään. Ensimmäinen kuvaussetup oli ohitse noin 10 minuutissa ja suuntasimme lämpimiin sisätiloihin jatkamaan kuvausta. 

Tenalji von Fersenissä oli järjestelyn suhteen täysi tohina päällä ja koin, etten oikein pystynyt keskittymään kuvaamiseen sisätiloissa. Päätimme ottaa pari kuvaa ikkunasta tulvivan luonnonvalon äärellä ja siirtyä takaisin hyiseen ulkoilmaan kuvaamaan viimeinen setuppimme lähistöllä sijaitsevalle korkealle kalliolle. 

Palaveripäivänä lunta ei ollut juuri nimeksikään ja nyt hääpäivänä taivallus korkeiden nietosten yli ja kipuaminen kallion laelle ei ollutkaan ihan helppo homma. Ensimmäiset talvihääni, enkä jostain syystä osannut varautua siihen että lunta olisi niin paljon! Tietenkin kaikki me toivoimme, että sitä olisi, mutta viime talvien perusteella kukaan ei kai sitten osannut varautua ihan niin paksuun lumipeitteeseen - eikä siihen että Suomenlinnassa harvemmin näitä kenttiä ja rinteitä aurataan. Vaivannäkö kuitenkin palkittiin mitä upeimmalla merinäköalalla ja taianomaisella talvimaisemalla. Merenpinta oli jäätynyt juuri muutamaa päivää ennen ja muodostanut jään pinnalle jännittäviä kuvioita. Kyllä kelpasi kuvata ja jäätyä tuolla viimassa!

Tämä oli hauska ja spontaani idea morsiamelta! <3

Urhea pariskunta jaksoi poseerata hienosti suhteellisen pitkän ajan lumen ja viiman keskellä! Kaaso tuli mukaamme myös suunnitellusti pitelemään takkeja ja ojentamaan niitä lämmikkeeksi aina muutaman kuvan jälkeen, mutta kylmähän siinä kaikille siltikin tuli. Pian pariskunnan nenät alkoivat punoittaa jo sen verran kovasti, että oli pakko siirtyä sisätiloihin lämmittelemään. Jos ei olisi ollut niin kylmä, niin olisin mielelläni kuvannut tuolla upeassa maisemassa parissakin eri paikassa vielä lisääkin. Vihkimiseen oli aikaa reilu puolisen tuntia kuvauksen loppuessa ja olimme sopineet ennalta, että ainakin sen verran jättäisimme heille aikaa rauhoittua takahuoneessa ennen suurta koitosta.  

Pakkanen oli tehnyt tepposet toiselle rungolleni (onneksi sille huonommalle) linssejä ulkona vaihdellessani ja peili oli päässyt sisälle siirryttäessä huurustumaan todella pahasti. Onneksi olimme jättäneet tähän väliin hyvin aikaa, joten ei auttanut muu kuin antaa kameran hengitellä rauhassa huurunsa pois. Ensi kerralla täytyy muistaa talvihäissä pistää se kamera potrettikuvauksen jälkeen muovipussiin, kun siirrytään kylmästä lämpimiin sisätiloihin. Tällä kikalla ei tuota huurtumista pitäisi päästä syntymään.

Hääjuhlat jäivät mieleeni erityisen rentoina ja lämminhenkisinä. Ihmisillä oli hauskaa ja monet tulivatkin reippaasti kyselemään yhteiskuvia, joita räpsittiin paljonkin pitkin iltaa. Meno oli paikoin todella vauhdikasta hassuttelua ja se ehkä näistä kuvista myöskin välittyy! :)

Häistä jäi mieleeni myös toinen toistaan hienommat puheet, joita välillä kuuntelin itsekin tippa linssissä. Erikoista ja hienoa oli mielestäni se, että myös morsian ja sulhanen pitivät omat puheensa!

Jatkoimme kuvausaikaa parilla tunnilla pienistä aikatauluviivästyksistä johtuen. Hääparin tunnelmallinen häävalssi on suosikkini, jonka pyrin taltioimaan jokaisissa häissä. Minulle tuli sellainen tunne, että tämän parin häätanssi tulisi olemaan erityisen hieno ja olin täysin oikeassa! Kappale ei ollut perinteinen valssi, vaan vähän svengaavampi kipale, joka mahdollisti vähän monimutkaisempia askelkuvioita ja liikkeitä. Välillä oli kuvaajankin vaikea pysyä mukana. En tiedä oliko koreografiaa mietitty vähän enemmänkin, koska tanssi sisälsi niin sulavia pyörähdyksiä ja jopa nostoja, että välillä päätä ihan huimasi.

Kiitos Petra ja Valtteri sekä koko juhlaväki ihanista hääjuhlista! Viihdyin paremmin kuin hyvin ja pimeästä vuodenajasta huolimatta tunnelmallisen hämärässä juhlatilassa pärjäsi yllättävän hyvin ilman salamaakin. Lisää Petran ja Valtterin hääkuvia voi käydä ihastelemassa täältä.

Minulle osui peräti kahdet talvihäät peräkkäin tänä vuonna ja olen juuri viimeistelemässä näitä seuraavan viikonlopun (17.2.2018) kuvia. Niistä postaus mahdollisesti seuraavalla kerralla!

Vinkkejä mallin ohjaukseen

Mallin ohjaaminen on taitolaji, jossa voi aina kehittyä paremmaksi. Tämä on ehkä se suurin vahvuuteni ja ajattelin jakaa muutamia vinkkejä teille, jotka vielä harjoittelette tätä haastavaa vuorovaikutuslajia ja mietiskelette kuvausten jälkeen, että meniköhän se ohjaus nyt putkeen ja unohtuiko prosessista jotain tärkeää. 

Olen itse tehnyt teini-ikäisestä saakka mallin töitä ja uskoisin, että siitä on ollut ohjauksen suhteen paljonkin apua. Osaan asettua mallin asemaan ja ymmärrän luontaisesti mikä toimii ja mikä ei, mitä malli ajattelee kuvauksen aikana (varsinkin jos ei saa kuvaajalta koko aikana mitään palautetta) ja kuinka mallille kannattaa jutella, jotta kuvaus sujuisi mukavasti ja malli kokisi olonsa turvalliseksi koko kuvauksen ajan.

Pari asiaa jäi videolla mainitsematta. Neuvoisin kaikkia kuvaajia kokeilemaan mallina oloa joskus. Se antaa ihan uskomattoman paljon lisää tietoa ja perspektiiviä, jota et välttämättä muilla keinoilla voi saavuttaa yhtä tehokkaasti kuin hyppäämällä itse kameran eteen silloin tällöin. Painotan videolla mallille puhumista ja juttelemista koko kuvauksen ajan. Puhuminen on tärkeää, mutta ihan yhtä tärkeää on palautteen antaminen. Kannusta kuvattavaasi aina, kun menee hyvin ja malli tekee juuri niin kuin toivoitkin. Ehkä pidin tätä niin itsestäänselvyytenä, että taisi jäädä tarkentamatta videolla. :)

Tämä on ensimmäinen videopostaukseni koskaan ikinä, joten hieman jännittää millaista palautetta tästä tulen saamaan. Mallin ohjaus on monimutkainen prosessi, josta olisi varmasti paljon enemmänkin sanottavaa, mutta yritin tiivistää aiheen viiteen peruspilariin:
1. Luottamus
2. Älä piiloudu kameran taakse
3. Näytä asennot itse
4. Näytä kuvia mallille
5. Ajatusleikki auttaa mallia heittäytymään

Toivottavasti tästä videosta ja näistä neuvoista oli jollekulle apua. Lisää ohjausvinkkejä kyllä piisaa, mutta ehkä aloitetaan nyt näillä ja tehdään kakkososa joskus myöhemmin. Tietenkin parastahan olisi, jos assari voisi videoida jonkun kuvaussession joskus, niin näkisitte miten itse tuon ohjauksen yleensä hoidan. 

Videolla esiintyminen on aika jännittävää ja vähän pelottavaakin, mutta hyvää harjoitusta! Stillikuvissa osaan malleilla vaikka unissanikin, mutta videolla puhuminen olikin sitten ihan erilaista ja haastavampaa, kuin kuvittelinkaan. Ja videon jälkityöstö se vasta veikin aikaa, koska olin ottanut vähän liikaa klippejä ja liikaa materiaalia, enkä sitten enää muistanut ulkoa mitä kohtaa missäkin hölisin. Kuvasin tämän videon eilen ja vasta nyt sain valmiiksi. Tosin, kuvaukset oli tuossa välissä, mutta kyllä siinä silti sai aikaa menemään. :D

Miksi en luovuta raakakuvia

Jokainen ammattikuvaaja törmää joskus elämässään kysymykseen " olisiko mahdollista saada kaikki raakakuvat myös editoitujen lisäksi?". En taida tuntea ketään kuvaajaa, joka ilomielin luovuttaisi kuvauksesta asiakkaalleen kaikki raakakuvat. Syitä on tälle on useita ja jotta todella ymmärtäisimme ne syyt ajattelin kirjoittaa tämän postauksen tästä kummallisesta aiheesta "raakakuvat". 

Kuvaajat kuvaavat useimmiten kuvansa raw-formaatissa. Näin tehdään sen vuoksi, että raw -kuvassa on enemmän informaatiota ja esimerkiksi puhkipalaneista kohdista on helpompi kaivaa esiin yksityiskohtia. Jpegissä yksityiskohtia ei juurikaan enää ole jäljellä ja ne puhkipalaneet kohdat ovat oikeasti puhki - eli no can do.

Minulla on itselläni se periaate valokuvauksessa, että kuva rakentuu kahdesta osasta - kuvan ottaminen on se ensimmäinen osa, jälkityöstö eli editointi on toinen osa ennen valmista, lopullista tuotosta. Raw -kuvat ovat sävyiltään latteita ja niistä on korjattava usein myös perussäätöjä kuten valkotasapaino (white balance) ja valotus (exposure). Näin varsinkin dokumentaarisissa kuvissa, joissa kuvaushetkellä ei välttämättä ole aikaa hioa kameran säätöjä muuttuvien olosuhteiden vuoksi ja kuvauksen nopeatempoisuuden takia.

Kuvaajat haluavat työstää teoksensa loppuun, se on aivan luonnollista. Eihän kuvataiteilijakaan halua luovuttaa näyttelyyn keskeneräistä maalausta. Raakakuvat ovat valtavia tiedostoja, joten niiden lähettäminen on vaivalloista ja siirtäminen pilveen vie aikaa. Koska ne sisältävät paljon informaatiota, on niiden käsittely huomattavasti helpompaa, kuin pienemmän, valmiiksi pakatun jpeg -tiedoston. Kuvaaja tuskin on kovin iloinen, jos törmää ottamaansa kuvaan, jonka joku muu on käsitellyt, pahimmillaan vielä tavalla, joka ei tue kuvaajan omaa näkemystä - se ei enää silloin ole kuvaajan kuva, vaan puoliksi kuvaajan ja puoliksi käsittelijän kuva. 

Annanpa pari esimerkkiä, koska muuten eroa on todella vaikea näyttää. Vihaan näyttää raakakuvia, mutta jos kuvaesimerkein saan asian esitettyä ymmärrettävästi, on se sen arvoista. Raw -kuvaa ei ole mahdollista tallentaa ja esitellä sellaisenaan, mutta suoraan pieneksi jpegiksi voin kuvan muuttaa ilman, että sille on tehty mitään käsittelyä.

Yllä käsitelty ja alla käsittelemätön jpeg. Ero on jo pienillä säädöillä valtava. Tätä kuvaa en ole käyttänyt Photoshopissa ollenkaan, vaan kaikki säädöt on tehty Lightroomissa.

Kuten huomaatte, raakakuvan sävyt ovat todella latteat eivätkä edes vastaa ollenkaan sitä mitä kuvaaja omilla silmillään tuossa tilanteessa näki. Pyrin käsittelemään kuvani aina sellaisiksi, miten nuo hetket itse kuvanottohetkellä näin.

Sisätiloissa otetussa esimerkissä ero on ihan käsittämätön: yllä käsitelty kuva, alla raakakuva. Ja tässä kuvauksessa on käytetty salamaa, vieläpä softboxia pehmentämään valoa. Studiossa ero ei olisi varmaan ollut näin hurja, mutta miljöössä sen huomaa heti. Valkotasapainoa on joutunut korjaamaan huomattavasti tuon kellertävän sisävalon vuoksi. 

Okei. Otetaas auringonlaskukuva. Auringonlasku oli todellisuudessa lähempänä tuota ylempää editoitua kuvaa, kuin alkuperäistä raakakuvaa. Tämä auringonlasku oli huikein mitä olen koskaan elämässäni nähnyt (viime marraskuussa Valenciassa). Koska halusin, että pariskunta olisi kuvassa näkyvissä edes hieman, oli minun valotettava kuva etualan mukaan. Tällöin taivas valitettavasti jää aika latteaksi, kuten alemmasta kuvasta voitte huomata:

Joskus joutuu tekemään isompiakin säätöjä, kuten tässä esimerkissä. Kuninkaanportti Suomenlinnassa oli tuona helteisenä heinäkuun päivänä tupaten täynnä ihmisiä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ihmisten poistaminen tästä kauniista potrettikuvasta, sillä halusin tuoda hääparin esille ilman taustan häiriötekijöitä.

Noniin - selvensikö yhtään? Valokuvaajat eivät siis suinkaan ilkeilläkseen panttaa raakakuvia, vaan editointi on suuressa osassa koko kuvan rakentamisen prosessia. Raakakuvia toki luovutetaan joskus lisämaksusta, niin minäkin teen. Ei sellaista raakakuvaa olekaan, mitä ei rahalla voisi ostaa. Silloin tosin sopimukseen kirjataan tarkoin, että kuvan yhteydessä ei saa kuvaajan nimeä mainita, sillä se on keskeneräinen teos. Tai osaksi jonkun muun teos, mikäli joku muu kuvan käsittelee myöhemmin.

Raakakuvia pyydettäessä voi hyvin olla, että pyytäjältä puuttuu ymmärrys siitä mitä raakakuva todellisuudessa tarkoittaa. Kun on pohjatietämys kunnossa, voisin kuvitella ettei niitä raakakuvia enää sitten halutakaan. Koska oikeasti - mitä ihmettä kukaan niillä tekee?

Hääkauden 2018 starttaus

Hääsesonki starttasi tänä vuonna vauhdikkaasti, kun pääsin koostamaan Mennään Naimisiin -häämessuille huikeaa videoesitystä. Olen ylläpitänyt maaliskuusta 2017 lähtien instagram tiliä IG Hääkuvaajat minne re-postailen päivittäin Suomen parhaimpien ammattihääkuvaajien upeita valokuvia. 

Mennään Naimisiin -messutuottaja Paula Kirvesmäki otti minuun yhteyttä joulun aikoihin ja kyseli, josko Hääkuvaajat olisivat kiinnostuneita esittelemään häämessuilla kuviaan. Me kuvaajat iskettiin viisaat päämme yhteen ja päädyimme ehdottamaan vuoden 2017 hääkuvista koostettua videoesitystä, jota voisi messuilla esittää. Messutuottaja otti ilolla videoehdotuksen vastaan ja sovimme, että videota pyöritettäisiin muotinäytöstilassa luentojen ja muotinäytösten väliajoilla. 

Ryhdyin saman tien tuumasta toimeen, keräsin pikana listan kuvaajista, jotka haluaisivat mukaan esitykseen ja koostin 36 hääkuvaajan kuvista reilun seitsemän minuutin pituisen slideshow -videoesityksen. Tuo video on nähtävillä täällä alla:

Minulle osui viime viikonlopulle (13.1.-14.1.2018) sen verran hääpalavereita ja muita kiireitä, että pääsin vain lauantaina lyhyesti vierailemaan Mennään Naimisiin -messuilla Wanhassa Satamassa Helsingissä. Mielestäni video pääsi todella oikeuksiinsa muotinäytöstilassa, missä kuitenkin väliajoillakin parveili paljon messuvierailijoita - toiset ohikulkumatkalla ja toiset jalkojaan lepuutellen. Istahdin penkille katselemaan videoesitystä ja pistin merkille, että messuvieraat tapittivat valkokankaalle herkeämättä välillä ihastuksesta huudahdellen ja muistiinpanoja tehden. Uskoisin, että sekä @haakuvaajat että videolla esiintyneet kuvaajat saivat messuilla tosi kivasti näkyvyyttä ja messujärjestäjä puolestaan upeat visuaalit sekä muotinäytöstilaan, että myös tilan muille näytöille, missä video pyöri myöskin. Vaihtokauppaa parhaimmillaan! 

Seuraavaksi ehkä joku ihmettelee, miksi ihmeessä tein palveluksen kilpaileville hääkuvaajille tekemällä tämän videon ilman mitään palkkiota. Ilmaista mainosta kaikille 36:lle kuvaajalle. Hulluhan tuollaisen yrittäjän täytyy olla. 
Noh, ensiksikin - sain toki omat kuvani videolle myöskin eli mainosta siinä samalla myös itselleni. Toiseksi sain äärettömän hyvää harjoitusta videon koostamisen ja leikkauksen kanssa. Sain myös tietokoneeni kuntoon tässä rytäkässä, koska näytönohjaimeni asetukset olivat jotenkin väärin ja raskas Adobe Premiere kaatoi koneeni joka kerta, kun olin leikannut videota pari minuuttia. Mieheni selvitti vian ja korjasi sen ja nyt koneeni toimii kuin unelma! Auttaa meinaan todella paljon muissakin editointihommissa! Kolmanneksi - IG Hääkuvaajat sai paljon uusia seuraajia, joista osa voi olla kenen tahansa tulevia asiakkaita. Neljänneksi - minusta on mukavaa tehdä jotain tällaista yhteisen hyvän puolesta. Meillä on Suomessa aivan uskomattoman lämminhenkinen hääkuvaajien yhteisö, missä kaveria todellakin autetaan tiukan paikan tullen. Kolleega on rientänyt avuksi, kun kuvaaja on hääkeikalla pudottanut kameransa tai linssinsä maahan säpäleiksi ja tuonut oman kalustonsa lainaksi! Tai etsinyt asiakkaalle yhteisöstä hääkuvaajan, jos on itse samalle päivälle jo varattuna.
Yhden pienen palveluksen tekeminen hyödyttääkseen kaikkien näkyvyyttä ja liiketoimintaa on minun mielestäni ehkä vähintä mitä voin tehdä näin loistavan porukan eteen. Ties vaikka joskus itse joutuisin pahaan pinteeseen keikalla, tai no - olen joutunutkin ja tiedän aina, että saan apua tästä porukasta. Hääkuvaajat <3

Messuilta tarttui mukaan myös pieni videopätkä muotinäytöksen lopusta. Näytöstila oli tuossa lauantain viimeisessä muotinäytöksessä tupaten täynnä ja koska tuota Hääkuvaajien videoesitystä pyöritettiin ihan näytöksen alkuun asti, sen varmasti näki todella moni! Video oli aivan loisto juttu messuilla senkin vuoksi, että valokuvaajat oli aika huonosti edustettuna ko. messuilla, näytteilleasettajina taisi messuilla olla vain kaksi kuvaajaa. Ylitarjontaa tuntui olevan koruista ja puvuista, olisin kaivannut enemmän muitakin hääalan palveluntarjoajia sekaan.

Toivottavasti ensi vuonna tarjontaa saadaan monipuolisemmaksi ja uusi video 2018 vuoden parhaista hääkuvista jälleen esille! Love Me Do -messuthan ovat nyt vuorossa seuraavana viikonloppuna 20.1.-21.1.2018. Harmillista, etten pääse kuvauskiireiden vuoksi tuonne ollenkaan, sillä tiedän, että paikalla on paljon kolleegoita kuvaamassa, näytteilleasettajina ja myöskin kuvauspalkintoja vastaanottamassa! Olethan sinä jo käynyt äänestämässä suosikkejasi?

https://lovemedo.fi/page/vuoden-haeaeyritys-2017
https://lovemedo.fi/entry/vuoden-haeaeblogit-2018

Häärintamalla käy kova vilske jo näin alkuvuodesta. Askartelin koko oman syntymäpäivänäni 4.1. tällaisia kauniita rasioita muistitikuille tulevaa hääsesonkia varten. Näistä tuli tosi kauniita, vaikka itse sanonkin! Yhdessä puisessa rasiassa lähtikin reilu viikko sitten eräälle viime kesän hääparille muistitikku sekä kasa printtikuvia heidän parhaista hääkuvistaan. Olivat ihan supertyytyväisiä tästä extrapaketista.
Otin nämä rasiat nyt vakituisesti käyttöön tästä vuodesta eteenpäin ja muistikortti sekä muutama printtikuva kuuluu jatkossa hääkuvauspakettieni hintaan (pl. pelkät potretit).

Ensimmäinen tämän vuoden hääpalaverikin tuli pidettyä eilen Suomenlinnassa 10.2.2018 vihittävän pariskunnan kanssa. Kävimme yytsimässä hyviä kuvauspaikkoja ja suunnittelimme kuvausta hyisessä Suomenlinnassa melko pitkänkin aikaa, kunnes olimme niin kohmeessa, että oli pakko paeta sisätiloihin kahville ja pullalle. Nämä ovatkin ensimmäiset kunnolliset talvihääni, joten odotan jännityksellä millainen sää tuolle päivälle sattuu. Talvihäät on aivan ihanat, mutta suunnitelmat pitää olla niin sanotusti sään kestävät, sillä en tahdo palelluttaa pariskuntaa ulkona kovin pitkiä aikoja, vaikka Suomenlinnassa aivan ihania ulkokuvausmahdollisuuksia onkin. Mielestäni saimme tehtyä todella hyvät pää -ja varasuunnitelmat hääpäivän potrettikuvaukselle ja hääpari oli aivan ihana! Meillä synkkasi heti ja palaset loksahtelivat paikoilleen kuin itsestään. Siitä jo tietää, että it was ment to be ja olin juuri oikea kuvaajavalinta heille. <3
 

Viikon päästä koittaakin sitten jo seuraava hääpalaveri, sillä kuvaan toisetkin talvihäät 17.2.2018! Double-win! Tästä vuodesta tulee näin hääkuvauksen suhteen varmasti aivan huikea! Pääsen myös itse kaasoksi parhaan ystäväni häihin, joita odotan todella innolla! Siitä tuleekin sitten varsinainen multitaskauskeikka, sillä ystäväni vaatii minua myös kuvaamaan potretit ja varmasti myös jonkin verran dokkaria häistä. Siitä varmasti jää sitten paljon kerrottavaa blogipostauksenkin muodossa sitten heinäkuun tienoilla. :) 

Häiden pienet suuret yksityiskohdat

Rakastan bongailla häissä kauniita yksityiskohtia ja ikuistaa ne kuviksi häämuistojen joukkoon. Erityisesti kaikki vaivalla askarrellut koristeet kiinnittävät tämän askartelunäprääjän huomion välittömästi ja hääkeikoilla syöksyn kuvaamaan kaikki ihanat pienet yksityiskohdat heti hyvän tilaisuuden tullen. 

Joskus detailit saattavat jäädä vierailtakin helposti huomaamatta, joten mielestäni niiden kuvaaminen kaikkien muiden "pakollisten" tilanteiden ohella on ihan yhtä tärkeää. Sitäpaitsi - häitään suunnittelevat pariskunnat voivat saada kullanarvoisia ideoita selaillessaan kuvia erilaisista hääkoristeista, pöytäkattauksista ja kukka-asetelmista!

Siksipä ajattelin rakennella postauksen tärkeistäkin tärkeimpien häädetailien ympärille, jotka luovat koko juhlan tunnelman ja parhaimmillaan koko teeman. Kuvat on valikoitu editoinnin lomassa menneen kesän 2017 hääjuhlista, joissa olen saanut kunnian olla ikuistamassa näiden pariskuntien tärkeää päivää.

Sormuskuvista voisi rakentaa vaikka ihan omankin postauksensa, koska otan sormuksista aina detailkuvia. Tässä nyt pari esimerkkiä kuitenkin! Jos aika vain riittää, niin sekä sormissa että ihan vain sormuksista. 

Kaipaan makrolinssiä, jotta saan sormuskuvista vieläkin yksityiskohtaisempia. Löytyy kyllä hankintalistalta, mutta lottovoittoa odotellessa.. ;) Seuraaviin häihin voisin kyllä vuokrata sellaisen, pitääpä pistää korvan taakse.

Sormuskuvia ei toki ihan joka häissä ehdi ottaa ja joskus pari ei niitä edes sen kummemmin toivokaan, varsinkin jos ne sormukset jo heidän potrettikuvissa tulevat hyvin esille. Tai sitten he ehkä pelkäävät, että kuvaaja lähtee timanttien kanssa käpälämäkeen heti ne käteensä saatuaan :D "Juu, kiitos - tämä riittääkin kuvauspalkkiokseni, näkemiin!"

Kyllä muitakin ideoita löytyy, kuin "sormukset morsiuskimpun tai muun kukka-asetelman päällä", mutta nyt juuri tähän hätään en äkkiseltään löytänyt koneen syövereistä juuri niitä kuvia. Pitää tehdä joskus sitten erillinen sormuspostaus, missä olisi erilaisia sormuskuvia ja ehkäpä vieläkin runsaimmilla ideoilla.

Jokaisten häiden vetonaula - Photobooth ja Instamaxin polaroidkuvat. Photobootheja on ollut 90% tämän kesän häistä, missä olen ollut kuvaamassa. 

Mikä parasta, nykyään polaroidkuvat on sen verran pieniä, että ne saa samantien liimattua vieraskirjaan. Ja kylkeen sitten vain onnentoivotukset. Näppärää!

Karkkibuffet on tietenkin aivan ehdoton häiden vetonaula. Tuntuisi löytyvän sellaisistakin häistä, missä ei lapsivieraita ole ollenkaan! Karkkibuffasta saa tietenkin herkullisia ja värikkäitä detailkuvia.

Eräällä tämän kesän hääpareista oli aivan ihanasti koristeltu vihkimispaikka ulkotiloissa merenrannalla! Se oli ehkä kaunein ulko-alttari mitä olen koskaan nähnyt. Tuo kaari, jonka edessä pariskunta vihkimisen aikana seisoi, oli tietenkin ihan äärettömän herkullinen tausta vihkikuville ja ihania kuvia niistä tulikin!

Oman paikkani ikuistan aina tietenkin :) Näissä häissä olikin tosi nätit paikkakortit ja pöytäkoristeet <3

Myös nämä pienet kauniit ja sirot kukka-asetelmat helminauhoineen ja pitsiliinoineen ovat samoista häistä <3

Ystäväni ja kolleegani menivät naimisiin syyskuun lopulla Kämpissä. Sulhanen inhoaa olla kuvissa, joten heistä tuli sitten otettua aika paljonkin tällaisia detailkuvia, joissa pariskunta pysyy anonyyminä ja kamerakammo paremmin aisoissa, kun ei tarvitse miettiä ilmettään joka välissä.

Olipa muuten jo aikakin saada tässä Kämpin portaikossa jotain erilaista kuvasatoa, kuin mitä yleensä. Vaikka portaikko on upea, niin siellä on tullut sen verran monet potretit otettua, että siellä on tosi vaikea keksiä enää mitään uusia ideoita. No, detailit toimii aina - oli paikka mikä hyvänsä!

Nämä kukka-asetelmat ja aiemmassa kuvassa näkyvä morsiuskimppu on Kampin Kukan käsialaa. Niin se vain on, että yksinkertainen on kaunista!

En koe olevani erityisen hyvä ruokakuvaaja, mutta tämä onnistui upean kattauksen ja valaisuolosuhteiden vuoksi ihan erinomaisen hyvin! Usein joitain yksityiskohtia ei edes valokuvaajana muista ottaneensa ja yllättyy sitten edittivaiheessa hyvin iloisesti tällaisista helmistä. Tämä on ehdottomasti suosikkini koko kesän detailkuvista.

Morsian ja morsiamen lapsuuden ystävät. Tämä detailkuva oli täysin heidän oma ideansa! Tykkään :)

En ole autoihmisiä, mutta täytyihän sitä pari detskukuvaa tästä classikkoautosta napata! 

Liljat ja orkideat ovat omia lempikukkiani, joita toivoisin omien häitteni kukiksi.. sitten joskus kun olisi sellainen vähän hiljaisempi kesä tiedossa hääkuvausten suhteen, että ehtisi omat häänsä järjestämään :D

Lopuksi vielä parit kirjainkoristeet hääparin etunimistä. Tuo H & V on kyllä hupaisa ja myöskin täysin tarkoituksenmukainen. Pidän tämän pariskunnan huumorintajusta :)

Detailkuvista voisi tehdä helposti vaikka viisi postausta putkeen, mutta jätetään jotain ensi kerrallekin. Toivottavasti näistä irtosi teille muillekin detailien rakastajille mukavia viboja ja kenties jotain ideoitakin. Jos ei muuta, niin ainakin tämän postauksen kirjoittaminen piristi omaa maanantaitani kovastikin. Vielä viimeiset hääeditit kasaan ja viikon päästä viettämään ansaittua lomaa Valencian lämpöön <3 

Anni & Petri 17062017

Siinähän se kesä meni, kuvatessa aika pitkälti. Yhtäkään täyttä kesälomapäivää en pitänyt, joten kai voi sanoa, että olen ollut ahkera - ainakin tuottelias! 

Anni ja Petri menivät 17.06.2017 naimisiin Nastolan kirkossa ja juhlia jatkettiin Luhtaan Pirtissä kauniin järvimaiseman äärellä.

Nastolan kirkko on ihan valtavan kaunis kirkko itseasiassa <3

Tällä pariskunnalla riitti huumorintajua ja he heittäytyivät potrettikuvauksissa täydellisen avoimesti. Meillä oli niin hauskaa kuvatessa ennen vihkimistä, että loppujen lopuksi tuli aikamoinen hoppu ettei alttarilta olisi myöhästytty. :D

Häiden jatkopaikka oli aivan uskomattoman upea - juuri tuollaisessa paikassa toivoisin omien häitteni juhlat pidettävän. Kaunis kesäpäivä, järvi, sauna ja ystävät. Ei sitä ihminen muuta tarvitse. Onnea vielä kerran Aholat! <3

VVV - eli Vihdoinkin Virallisesti Valokuvaaja!

Ohhoh. Onpas aikaa päässyt vierähtämään viimeisimmästä blogipostauksesta! Kesä ja oikeastaan kevätkin on mennyt aika intensiivisesti hääkuvauksen merkeissä, joista yritän jokaisesta ehtiä jossain välissä tekemään oman postauksensa - kunnes kuvat vain valmistuvat.

Ehdinpä tässä välissä valmistumaan koulustakin, eli olen nyt ihan virallisesti valokuvaaja! Noh - papereissa lukee media-assistentti, mutta valokuvaajaksi itseni kuitenkin miellän. Ja niin ne vain meidän ihanat opettajatkin meitä valmistujaisissa kutsuivat. :)

Viimeisinä päivinä työharjoittelupaikassani Studio Musta & Valkoisessa minusta otettiin tietenkin virallinen valmistujaiskuva. Stailasin itse studion lattialle kaikenlaista ammattiini liittyvää roipetta ja esimieheni Vilhelm Sjöström otti kuvan. 

Kerrankos sitä ammattiin valmistutaan, ainakin minun kohdallani varmaankin tulee olemaan näin. Siksi päätin järjestää isot juhlat valmistumiseni kunniaksi kesäkuun kolmantena päivänä. Ensiksi kahviteltiin sukulaisten kera kotonani ja tämän jälkeen siirryin jatkamaan juhlintaa Villa Furuvikin huvilalle Laajasaloon ystävieni kanssa.

Pyysin pikkusiskoani Saria (joka myös on valokuvaaja) ottamaan minulle muistoksi (ja valmistujaislahjaksi) muutamia kuvia Furuvikin juhlista. Ja siskohan otti - ja millaisia kuvia! Näitä katsellessa tuo ihana päivä herää uudelleen eloon ja hymy nousee huulille. On onni saada olla näin ihanien ihmisten ympäröimänä <3 Meitä juhlijoita taisi olla suunnilleen kuutisenkymmentä! Ystäväni Petrus järjesti samaan syssyyn omat syntymäpäivänsä, jotta saimme tarpeeksi porukkaa juhlatilaa täyttämään. Huvila on niin suuri kaikkine piharakennuksineen, että vain parin ystävän kanssa juhlinta olisi tuntunut aika autiolta :D

Siinä päivänsankari kera parhaan ystävän <3

Tässä kuvassa näkyy hiukan tuota kartanoa. Voin kertoa, että tilat oli isot ja jäätävän upeat!

Saippuakuplien keskellä esittäytyy toinen päivänsankari, Petrus :)

Elektronisen musiikin ystävinä soitimme tietenkin teknoa pihalla livemusiikkiohjelman alkamiseen asti. Sattuikin poikkeuksellisen lämmin ilma ollakseen kesäkuun ensimmäisiä päiviä.

Matu sai saippuakuplakoneesta osumaa :D

Illan mahtavasta livemusiikkiohjelmasta vastasi ystäväni Tiia / NuNuNu, joka veti aivan uskomattoman keikan huvilalla!

Herkistyimme mieheni kanssa tanssimaan jopa hitaita Nununun tahtiin <3

Valmistujaispäivä oli aivan ihana ja Villa Furuvik mielettömän upea juhlapaikka, jota voin lämpimästi suositella vastaavia juhlia varten. Paikka vetää n. 80 henkeä, eli esimerkiksi keskisuuret hääjuhlat onnistuvat varmasti tuolla. Villa Furuvik sijaitsee Helsingin Laajasalossa meren rannalla. Paikalta löytyy myös kaksi saunaa (pihasauna ja rantasauna) sekä suurehko grillipaikka, missä voi grillailla omia eväitä. Keittiö oli hyvin varusteltu omien tarjoilujen tekemistä varten, löytyipä sieltä jopa lämpöhauteetkin, joten isommatkin sapuskat voi tehdä ja tarjoilla paikan päällä. 

Kiitos teille kaikille, jotka teitte päivästäni suurenmoisen upean! Ainoa asia, mikä harmitti oli se, että ilta päättyi aivan liian nopeasti. Olisin voinut helposti jatkaa juhlintaa läpi koko yön tällä kauniilla paikalla tässä mahtavassa seurassa. 

Kaatismiitti Winter Edition

Olen jonkin verran näissä kuvaajien miiteissä ja workshopeissa ravannut muutaman vuoden, mutta Valokuvaajan Kaatopaikka -nimisen Facebookryhmän miitissä meni vihdoin neitsyys viime lauantaina. Tapaamisissa on tarkoitus verkostoitua, tutustua muihin valokuvaajiin ja malleihin sekä toki myös kuvata ja harjoitella kuvaamista. 

Kiireisen työviikon jälkeen kuvaamisen suunnittelu ja oman mallin hankita jäivät nolliin, joten lähdin Nurmijärvelle ilman mitään odotuksia lähinnä tutustumaan ihmisiin ja testailemaan työpaikalta lainattua uutta runkoa ja paria linssiä. Paikan päällä yllätyin moninkertaisesti valitusta kokoontumispaikasta Myllykosken kauniin kosken ja upean lumimaiseman äärellä. Olisi ehkä sittenkin pitänyt suunnitella ihan kunnon kuvaussessio tänne!

Luontokuvaajaksi minusta ei taida kyllä olla :D Testailin muutaman kerran pitkällä valotusajalla tuon kosken kuvaamista, mutta pienestä epäterävyydestä päätellen kamera heilahti hieman, vaikka jalustalla olikin. 

Onneksi paikalle oli saapunut myös muutamia malleja, joten pääsin kuin pääsinkin kuvailemaan hieman myös potretteja. Tässä muutama lempparini:

Malli: Tiia M

Mallina ihana ja kaunis siskoni Sari, joka on myöskin valokuvaaja! Sarin kuvia näkee täältä.

Saatiin lopuksi ihana lumisade, joka ei tosin ihan niin kauniina tallentunut kuvaan, joten tein Photoshopilla hieman lisää :)

Malli: Tiia M

Malli: Anna Juulia Rego

Malli: Sari

Otin melkein kaikki kuvani Nikonin 105mm objektiivilla (f1.4), ihan vaan siksi että rakastuin tuohon linssiin niin palavasti, että halusin kuvata vain sillä. Tuo ihanuus maksaa hunajaa, mutta pakkohan se on saada ja pian! Valokuvaajan ammatti on kyllä ehkä kalleimpia ammatteja mitä tiedän :D Makselen edelleen viime vuoden ostostani 85mm, f1.4 linssiä, joka on melkein yhtä arvokas kuin tuo 105mm.

Meillä oli mitä mahtavin miitti ja osallistujiakin oli niin paljon, etten ehtinyt edes kaikkiin tutustuakaan! Inspiroiduin aika nopeasti saapumisen jälkeen kuvaamaan ja yllättäen pitikin jo lähteä kotiin. Valokuvaajat on siinä mielessä jännä ammattiryhmä, että vaikka kilpailu on niin kovaa ja välillä kritiikkiäkin satelee, niin yleensä tän porukan meininki on ihan huippua. Kaveria jeesataan, heitetään vinkkejä, keskustellaan kehittävästi ja jopa asiakaskeikkoja annetaan kolleegoille, jos itse on samalle päivälle jo varattuna. 

Sain itsekin toimia Suvi Mikkaselle mallina tällaisessa "huuto" -kuvassa. Taisi mennä muistaakseni Suvin kouluprojektiin. Suvi ohjeisti hienosti minua eläytymään epätoivoiseen tunnelmaan: "Kamerasi putosi juuri tuonne koskeen" :D 

Siskoni Sarin tulkinta samasta tilanteesta. Kyllä näistä kuvista päätellen taisin aika tunteella eläytyä siihen fiilikseen, kuin kamerani olisi pudonnut oikeasti jorpakkoon. Tehostin fiilistä ajattelemalla, että sen kameran muistikortilla oli koko päivän hääkuvat, joista ei ole backuppeja :D

Tässä vielä lopuksi muutamia BTS (behind the scenes) kuvia lauantain miitistä:

Kiitos Kaatisjengi ja pääjehu Pauli! Oli nastaa! <3